Mietin, mitä toimenpiteitä nyt keksin ensi viikoksi, että paino oikeasti lähtee laskuun. Se laskee aina hiukan ja sitten viikonloppuna ateriarytmi menee sekaisin ja myös syön vähän mitä sattuu.
Plan ensi viikoksi:
- vettä enemmän, vesipullo töihin
- ei juustoa
- sipaisu margariinia, leipää vain aamupalalla
- pyörällä töihin ja kotiin
- lihaskuntotreeni 2x
- ei mitään sokerisia tai suolaisia herkkuja
- tuoreiden kasvisten lisäämistä lautaselle
Katsotaan.
Oon ollut mun miehen kanssa yhdessä 15-vuotiaasta asti. En oo kertonut täällä ikääni, mutta ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta. Rakas mies. Välillä on mennyt tosi huonosti ja välillä vielä tosi tosi huonommin, mutta jotenkin on sieltä rämmitty ylös ja eteenpäin ja nyt meillä on varmaan mukavinta, mitä ikinä.
Tuntuu erityisen ihmeelliseltä, että se mies tykkää minun kehosta. Että se istuu pää kenollaan katselemassa, kun yöpaidassa ilman meikkiä siivoan kotia pääsiäiskuntoon. Että jätti aamutreenin väliin, koska halusi vaan seurailla mun tekemistä, kun näytin niin kivalta. Miten se sanoi musta noin kivasti ja selvästi tarkoitti sitä. Enkö minäkin voisi tykätä minusta.
Oon yrittänyt vähän miettiä, mihin tarpeeseen tällä kertaa laihdutan. Kun tiedän kyllä, ettei se laihtuminen varsinaisesti ehkä ole tarpeellista. Ehkä johonkin epävarmuuteen, työasiaan, tai johonkin. En osaa vielä sanoa. En tiedä vielä miksi, miksi se halu on juuri nyt niin suuri. Ja miksi nyt yhtäkkiä näytän peilistä niin suurelta.
On ollut ihan onnellinen perjantai. Säästän vaa'alla käymisen pääsiäisen jälkeiselle viikolle.
