Tämä blogi lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa minun pitäisi opetella käsittelemään vaikeita tunteita muuten kuin laihduttamalla ja moittimalla omaa kehoani. Tiedän, että pitäisi, mutta on niin vaikea luopua laihuushaaveista.
En kerro tässä ikääni, mutta olen aikuinen, joka on sairastanut nuorena sekamuotoisen syömishäiriön. Parannuin/olin remissiossa aika monta vuotta. 2-3 vuotta sitten sairastuin uudelleen/retkahdin ja laihdutin painaen vähemmän kuin nuoruusaikana sairastaessa. Toivuin tästäkin, mutta. On aina jotain triggereitä, joista vanhat käyttäytymis- ja ajatusmallit tulevat takaisin. Tällä kertaa se oli tammikuun sokerilakko.
Tiedän, että laihduttaminen, dieetit ja sokerilakot ym., on aina riski syömishäiriön sairastaneelle.
Nuorempana paranin käymällä terapiassa, vertaistukiryhmässä, kirjoittamalla blogia ja ystävien tuella. Ylipäänsä sain terapiasta tukea aikuiseksi kasvamiseen, tunteiden sanoittamiseen ja itsetuntoni parantamiseen.
Yksi tärkeä askel oli se, että annoin vaakani silloin pois ja olin vuosia ilman vaakaa. Hairahduin sitten siitä 6-7 vuoden päästä ostamaan uuden vaa'an. Se oli tyhmä riski.
Olen 171cm pitkä ja nyt painan 61kg (bmi 20,9). Sitä on tosi vaikea kestää. Viimeksi laihduin 52 kiloon(bmi 17,8). Siitä olisi ollut lyhyt matka 49,6 kiloon (bmi 17). Jostain syystä se tuntui hyvältä ajatukselta silloin. Nytkin laihduttamisesta ja siihen liittyvien ajatusten ajattelemisesta on vaikea luopua, kun se 52 kg tuntuu niin hyvältä ajatukselta. Oikeasti toki ymmärrän tällä ajatuskuviolla vain väisteleväni todellisia tunteitani: pelkoa, epävarmuutta, häpeää, suuttumusta, mitä milloinkin.
Oon aina kokenut kirjoittamisen tärkeäksi, kun olen solmussa. Siksi taas täällä. Katsotaan, mihin suuntaan tästä menen.
Samaistun tähän tekstiin todella paljon ja samastuin vieläkin lisää, kun huomasin et ollaan aivan saman pituisia! :) Ja tiedän et on tosi vaikeeta luopuu etenki tarkoist tavotepainoist mut ite oon huomannu et mulla ainaki nykyää kaikki painoasiat heittää "häränpyllyy" ku oon jo pidemmän aikaa treenaillu kunnol et nytki vaikka painan aiva liikaa omasta mielestäni nii ku vertailen kuvii ittestäni nii näytän hoikemmalt nyt ku pari vuotta sitte. Et no kai seki voi olla vaa obsessiost toiseen siirtymist mut ite koen ainaki et oon vähä ees saanu järkevyyttä ajatuksiin sil et painon sijast keskityn mittoihin tai siihe miten jaksan toistoi treenien aikana tms. Ehkä se osittain tuntuu "sh-kaavojen rikkomiselt" ku yleensä moni keskittyy just painoon? En tiiä... Mut toivon ettet palaa pohjalle uudestaan! :( Yritetää yhes löytää kultanen keskitie!
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista! Yritin monta kertaa vastata tähän, mutta ei vaan onnistunut. Vastasin sitten ihan postauksen muodossa 😁. Jokohan tää kommentti nyt näkyisi...
VastaaPoistaHa ha, perus Blogger ='D Mutta joo, nyt näkyy! Mulla oli yhdessä vaiheessa sellainen ongelma et omas blogissa en pystyny vastaamaa muiden kommenteihin mut muiden blogeissa joo? En koskaan jaksanu selvittää johtukse siitä ulkoasusta mikä mul oli blogissa/selaimesta/mystisistä voimista...
Poista