Eka saikkupäivä

Sydänfilmissä siis näkyi joku lyhyt pq aika. Se oli 104 ms. Luulen, ettei se johdu syömishäiriöstä, vaan voi olla sattumalöydös, siis joku synnynnäinen juttu. Liittyy rytmihäiriöihin. Sitä kontrolloidaan jossain vaiheessa. 

Labroissa elektrolyytit (natrium ja kalium) oli viitearvoissa, mutta siellä alarajalla ja lääkäri sanoi, että olis tärkeää, ettei ne laskisi enää yhtään. Kaliumin viitearvojen alaraja on 3,3 ja mun arvo oli 3,5. Natriumin alaraja taisi olla 137 ja mun arvo 139. 

Tänään oli eka saikkupäivä. Koko viikonlopun söin rennosti, tai en rennosti, olin tosi ahdistunut, mutta söin paremmin. Söin iltapalaakin. Lopulta illalla oksensin kuitenkin pitkästä aikaa. 

Tänään söin ihan yhtä huonosti kuin työarkena. Vielä huonommin kuin viime viikolla. Viime viikolla nimittäin sain syötyä iltapalaakim useana iltana. Ja söin suklaata ja jotain sellaista. Tänään söin aamupalaleivät ja rahkan klo 6 aamulla ja seuraavan kerran illalla 17.30 kaksi tortillaa. Siinä se. Muuten join kahvia ja vettä. 

Päivällä pysähdyin keittiössä ja olin vähän kahden vaiheilla, ottaisinko "lounaaksi" leipää. Mutten sitten uskaltanut kuitenkaan. Pelkään, että syöminen menee oksenteluksi ja siksi on turvallisempaa vain olla syömättä. Kävelin kuitenkin tänään aika paljon, ja verensokerit selvästi laski jossain vaiheessa. Olo kuitenkin helpottui vedellä. Nälkä ei enää tule. 

Palelee vaan kauheasti koko ajan. 

Päässä on niin paljon ajatuksia ja tunteita tästä viikosta. Päällimmäisenä hämmennys, häpeä, syyllisyys, pelko, epävarmuus. Tuntuu niin oudolta olla saikulla, kun en ole kipeä. Hävettää. On vaikea tunnistaa omaa tilannetta. Sairaudentunne ei tule. 

Huomenna lapsi on kanssani kotona, joten ehkä saan syötyä hänen seurassaan. Hän on kipeä pieni ❤️. 

Hoitojuttuja

Hei! Kiitos tosi paljon kommenteista edelliseen tekstiin. Yritin vastata kommentteihin, mutta se ei onnistunut. Sanon siis tässä, että kiitos ❤️. Tosi paljon merkitsee se, että joku tsemppaa ja kannustaa. 

Tiedättekö, ihme kyllä, mutta lähete meni läpi erikoissairaanhoidon puolelle ja pääsen siis syömishäiriötyöryhmän arvioon ja hoitojaksolle, mikä siis varmaan takoittaa eri ammattilaisten tapaamisia. 

Se, mikä on erikoista on, että kukaan ei ole tähän mennessä kysynyt mun painoa. Ei lähettävä lääkäri, jonka kanssa kävin pitkän videopuhelun, eikä nyt statuksen srvioinnin tehnyt lääkäri, joka muuten kysyi ihan kaiken ja tutki minut tosi huolella. Katsoi suun, kuunteli sydämen ja keuhkot ja paineli vatsan ja tunnusteli nilkat ja mittasi verenpaineen ja mitä kaikkea. Tää on ollut mulle myönteinen yllätys. Ettei se paino olekaan se tärkein mittari. 

Kerron myöhemmin, mitä EKG:ssä ja verikokeissa oli. 

Eilen söin ison iltapalan ja silti paino oli laskenut paljon edellisestä. Ehkä turvotutus oli hävinnyt liikunnasta. 

Tänä aamuna paino 54,2kg. BMI 18,54

Kuulumisia

 Valitettavasti ei mene mitenkään erityisen hyvin nyt. Sairaus otti syksyn alusta tulta alleen aika nopeasti. Tulin lukemaan täältä blogista kaikkia lyhytterapian oivalluksia viime keväältä. Yritän ajatella, ettei se työ hukkaan mennyt. Sain hyviä työkaluja, joita yhä käytän. 

Töissä siirryin syksyllä syömään eväitä ja söinkin noin kuukauden. Koko ajan sen kuukauden aikana eväät pieneni ja pieneni ja lopulta syyskuun alussa lopetin syömisen töissä kokonaan. Täysin. Syön kotona aamupalan klo 5-6 aikoihin ja seuraavan kerran taas töiden jälkeen kotona 15-17 aikoihin työvuorosta riippuen. Syömisväli on useimmiten 10,5-12 tuntia. Enää en tunne nälkää. Kunhan saan juoda kahvia päivän aikana 3-4 mukillista, niin pärjään. 

Elokuussa alkoi psykoterapia. Terapeutti on kerta kaikkiaan upea ihminen ja oon tosi onnekas. Hän on tosi taitava työssään ja mun on ollut helppo puhua hänelle. Ja ollaan tehty erilaisia kehollisia harjoituksia ja tieoisen läsnäolon harjoituksia. 

Nyt seuraavaksi mulla on tulossa ensi viikolla lääkäriaika, jossa lääkäri tekee lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle syömishäiriötyöryhmään. Siellä on tarjolla ravitsemusterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa ym. 

Haluan laihtua ja haluan myös toipua. Päähänpinttymä siitä hölmöstä 52 kilosta on niin suuri... 

Painoin kesän lopulla n. 58,5kg. Nyt painan 55kg. Suunta on koko ajan alaspäin. Painonlasku etenee samalla tavalla kuin vuosi sitten, hitaasti mutta varmasti. 

Oon aika poikki.