Kuulumisia viikolta

 Random juttuja:

- Psyk.sairaanhoitajan luona itketti. Hänen mielestään ei oo hyvä idea jättää sitä työpaikan lounasta syömättä ja siirtyä eväisiin. Että se on sairauden äänen mukaan menemistä ja vain lisää ennestään kiristynyttä sairauden otetta ja kontrollin tarvetta. Olen täysin samaa mieltä, tiedän hänen olevan oikeassa ja siksi itkettikin. Kun olen niin neuvoton. Mitä sitten teen? 

- Psykologi soitti viikolla ja kertoi, että lyhytterapia alkaakin jo lomaviikonpä perjantaina. Sain siitä rohkeutta. Jostain syystä mulla on tosi isot odotukset sille terapialle. Seuraavana päivänä tuli tekstiviesti, että käyntiaika on peruttu psykologin poissaolon vuoksi. Heh. Se siitä. 

- Ostin kauniin muistikirjan kirjakaupasta ja ajattelin, että siitä tulee mun terapiavihko. Samalla reissulla ostin öljyväriä ja ohenninainetta. Kotiin tullessa koko ohenninpullo (tärpättiä) oli vuotanut mun laukkuun. Jouduin heittää roskiin lompakon ja sen koko laukun. Kalliit Noshin leggarit meni myös pilalle, kun se ohenninaine valui laukun pohjasta läpi. Takki sentään lähti pesussa puhtaaksi. Reklasin kauppaan ja saan toki uuden pullon ja uuden vihkon. Niin, se terapiavihkokin meni pilalle. Pitäisi tehdä se kotitehtävä. Oon viivytellyt sitä. En tykkää käsin kirjoittamisesta. 

- Kävin punnituksessa. Hoitaja oli taas niin empattinen, etten tiennyt, miten olisin. Painoin koko viikon noin 53,5-53,7kg. Ja just punnitusta edeltävänä päivänä söin hulluna karkkia lasten kanssa ja painoin punnitusaamuna 54,2kg. Punnituksessa painoin vaatteet päällä iltapäivällä 55,2kg. Hoitaja kehui niin ihanan tsemppaavasti, että tuohan on hyvä numero. Jotenkin se helpotti, kun se sanoi noin. Punnitusta ennen ahdisti hirveästi ja kävelin sairaalaa ympäri. Onneksi se psyk.sairaanhoitajan käynti oli heti sen jälkeen. 

- Helpotti henkisesti, että pääsi siitä punnituksesta taas. Mies teki mulle treeniohjelman ja tänään tein sitä ekan kerran. Jalat on ihan poikki. Meillä on kotona kahvakuulia, kuminauhoja, tankoja ja levypainoja ja kyykkyteline. Ajattelin, että siinä saattaisi olla pieni polku paranemiseen myös, treenaamisessa. Painonnousu ei ehkä ahdistaisi niin paljon, jos treenaisi samalla. 

- Oon katsonut youtubesta recovery videoita ja huomannut, että nykyään puhutaan aika eri jutuista kuin 10-12 vuotta sitten, kun olin paranemassa. Uusia juttuja on sellaiset kuin "body checking" ja "refeeding syndrome" ja "all in recovery". Tuota all in paranemista oon miettinyt tänään. Että kun moni tuolla YouTubessa sanoo, että se on lopulta sitten auttanut parantumaan, että tosiaan kerrasta jättää kaikki syömishäiriötoimet pois. Vaa'an ja kaikki mikä on ollut syömishäiriön sanelemaa. Tääkin vois olla mun yks harjoitus miettiä, mitä se olisi mun kohdalla. Ehkä se mun kotiläksy avaa tätä mulle. Nyt on hoitotahojen kanssa puhuttu koko ajan, että askel kerrallaan ja ettei ahdistus kasva liian suureksi, niin pienin askelin. Luulen, että sitten kun paraneminen ok hyväss vauhdissa, tuo all in on hyvä.