Valitettavasti ei mene mitenkään erityisen hyvin nyt. Sairaus otti syksyn alusta tulta alleen aika nopeasti. Tulin lukemaan täältä blogista kaikkia lyhytterapian oivalluksia viime keväältä. Yritän ajatella, ettei se työ hukkaan mennyt. Sain hyviä työkaluja, joita yhä käytän.
Töissä siirryin syksyllä syömään eväitä ja söinkin noin kuukauden. Koko ajan sen kuukauden aikana eväät pieneni ja pieneni ja lopulta syyskuun alussa lopetin syömisen töissä kokonaan. Täysin. Syön kotona aamupalan klo 5-6 aikoihin ja seuraavan kerran taas töiden jälkeen kotona 15-17 aikoihin työvuorosta riippuen. Syömisväli on useimmiten 10,5-12 tuntia. Enää en tunne nälkää. Kunhan saan juoda kahvia päivän aikana 3-4 mukillista, niin pärjään.
Elokuussa alkoi psykoterapia. Terapeutti on kerta kaikkiaan upea ihminen ja oon tosi onnekas. Hän on tosi taitava työssään ja mun on ollut helppo puhua hänelle. Ja ollaan tehty erilaisia kehollisia harjoituksia ja tieoisen läsnäolon harjoituksia.
Nyt seuraavaksi mulla on tulossa ensi viikolla lääkäriaika, jossa lääkäri tekee lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle syömishäiriötyöryhmään. Siellä on tarjolla ravitsemusterapiaa, psykofyysistä fysioterapiaa ym.
Haluan laihtua ja haluan myös toipua. Päähänpinttymä siitä hölmöstä 52 kilosta on niin suuri...
Painoin kesän lopulla n. 58,5kg. Nyt painan 55kg. Suunta on koko ajan alaspäin. Painonlasku etenee samalla tavalla kuin vuosi sitten, hitaasti mutta varmasti.
Oon aika poikki.
Todella harmi, että oireilu on alkanut uudestaan, mutta toisaalta oli jotenkin ihanaa kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa! Hyvä kuitenkin, että sulla on hoitokontakteja ja toivon, että löytäisit jonkinlaisen tasapainon ja 50-50:n sairaan ja terveen välillä! :( Tsemppiä todella paljon<3
VastaaPoistaVoi ei, niin kurja kuulla, että sulla menee huonommin. Onneksi kuitenkin tunnistat oman ajatuksesi ja käyttäymisesi ja haluat oikeasti toipua. Kovasti tsemppiä kaiken kanssa, syömishäiriöt on niin vaikeita ja raskaita vaikka kuinka parantumismyönteinen olisikin.
VastaaPoista