bye bye herkkulakkohomma

No pitihän se herkkulakko ainakin kolme päivää 😄. Samassa kodissa asuva tyyppi halusi pikkusuklaamunia ja mä halusin metrilakua, jota oli kaapissa. Ja popcornia ja vielä vähän suklaamunia ja ja ja. Tosin oli pakko lopettaa jossain kohtaa, koska ennen koronatestiä olisi hyvä olla syömättä tuntiin. Jostain syystä, ihan nurinkurisesti, usein paino on seuraavana aamuna pudonnut, vaikka edellispäivänä olisi mässännyt mitä. Ehkä joku järkevä ihminen ei tulkitsisi sitä mässäilyksi tai epäonnistumiseksi ollenkaan, vaan ihan vaan elämästä ja arjesta nauttimiseksi. En myöskään liikkunut eilen kodin sisältä mihinkään muualle kuin autolla sinne testipaikkaan ja takaisin. Silti, paino taas vähän vähemmän, 59,4kg. Joku järkevämpi ihminen naurahtaisi tässä, että no 300g sinne tänne, eikä loisi ajatustakaan sille. 

🍰🍪🍫🍨🍧🍦

Mulle taas ne numerot on niin koukuttavia. Numerot, mitat, laskutoimitukset. En ole alkanut uudelleen laskea kaloreita. Muistan yhä ulkoa suurpiirteisesti kalorit, mutta en aktiivisesti enkä tietoisesti laske niitä. 

Tiedän keikkuvani nyt hölmösti tässä reunalla. Ikään kuin voisin valita syömishäiriökäyttäytymisen parhaat puolet ja skipata ne huonot puolet. Vaikkei se mene niin. Älä tule paha syömishäiriö, tule hyvä syömishäiriö. Jotain sellaista. Tai ei syömishäiriö lainkaan. Älä tule syömishäiriö, tule pelkästään kaunis laiha keho. 

Älä tule mikään häiriökäyttäytyminen ja häiriöajattelu, tule tyytyväisyys omaan kehoon. Sellaista pitäisi haluta. 

Osasinpa vihdoin muuttaa blogin ulkoasun vastaamaan, mitä haluan. Tein sivupalkkiin countdownin painosta. Sekään ei ehkä ole kovin järkevää, mutta selittelen sitä pysäyttämällä laskurin tuonne normaalipainon alarajalle.