Taas kipeänä

Oon taas kipeä. Tai ennen korona-aikaa, olisin kyllä mennyt töihin. En olisi ikinä aiemmin kehdannut jäädä tällaisessa "pikkuflunssassa" kotiin. Nytpä jäin. Vastustuskykyni on ollut ihan olematon koko syksyn. Ahdistaa, että pitää kohta soittaa töihin, etten tule. Apulaisjohtaja, jolle aina pitää näissä asioissa soittaa, kommentoi jo viimeksi, että "onpa sun lapset ollut paljon nyt kipeänä". Ahdistaa. Mutta en ole työkuntoinen. Enkä kehtaisi mennä näin räkäisenä töihin. Pitää varmaan varata koronatestiin aika, vaikka onkin rokotukset. Ainakin osa työkavereista on päässyt testiin rokotuksista huolimatta.

Nää päivät kotona on hankalia. En tiedä, miten päin olisin. 

Eilen oli työpaikan työhyvinvointi-ilta, eli käytiin laavulla paistamassa makkaraa. Päivällä ehdin käydä kotona pari tuntia ennen kuin palasin taas töihin. Ehdin kotona oksentaa taas kunnolla syödyn välipalan... siellä laavulla söin sämpylän ja makkaran ja vielä kotona illalla jostain päähänpistosta söin perheeltä jääneitä kylmiä ranskalaisia ja nakkeja suoraan pelliltä. Ajattelin, etten käy tänä aamuna vaa'alla sen takia, mutta kävin kuitenkin. 

Painoin 55,7kg. Siis yhä. Eli vain 200g enemmän kuin toissapäivänä. Häh. Ajattelin, että painaisin ainakin kilon enemmän. Mutta paino olikin lähes sama. On keho kyllä kummallinen. 

Tissit on pienentyneet kauheasti parissa kuukaudessa. Muutenkin kaikki rasva lähtee aina ensin yläkropasta, käsivarsista, rintakehästä ja kasvoista. Ihan viimeisenä alakropasta. Tosin on jalatkin kaventuneet ja vyötärö. En näytä mitenkään erityisen nätiltä. 

Tässä on joku outo ristiriita. Tavallaan ajattelen, että olin paljon kauniimpi 3-4kg sitten. Vaikka se on vain 3-4kg, niin mun yläkropassa se on paljon. Olin paljon nätimpi ennen. Silti silloin tuntui lihavalta. Ja silti en pysty lopettaa laihduttamista. Tiedän, etten ole erityisen kaunis laihana, enkä varsinkaan silloin, kun painaisin sen verran, mitä haluaisin painaa. Kai haaveilen jostain 50kg painosta. Mulla on erityinen päähänpinttymä 52 kilosta, koska olen painanut sen verran kolme vuotta sitten kesällä. Näen, että olen laihtunut, mutta se ei riitä. Tiedän kyllä, että syömishäiriölle mikään ei riitä. Aina on jossain jotain, josta nipistää pois vähän. Vähän vielä laihtua. Ikinä ei ole tarpeeksi. Ja vielä ei ole lähellekään tarpeeksi. 

(Kuva: weheartit)