Paino laskee

Meillä oli kotona eilen pikkujoulut ystävän kanssa. Hänen lapsensa tuli leikkimään minun lasteni kanssa. Ajattelin, että voisin syödä vaikka yhden asian kahvin kanssa pöydästä. Mutta eihän se mennyt niin. Napsin sitä ja tätä ja tuota ja ärsyttävää, ettei sitä pysty lopettaa, vaikka se hävettää syödä toisten silmien alla. 

Tänä aamuna ajattelin, etten käy vaa'alla, koska ahdisti se illan syöminen. En kuitenkaan pystynyt olla käymättä. Ja mitä ihmettä... 

Painoin 55,1kg! Siis paino oli vain laskenut! Mitä ihmettä? En ymmärrä, miten keho toimii tällä hetkellä, kuten toimii. Vai enkö oikeasti syö niin paljon kuin luulen syöväni? 

Bmi 18,8.

Kysymyksiä

Paino seilaa 55,4-55,7kg välillä. Viikonloput on aina vaikeita, kun ei oo samanlaista rytmiä. On leipomista ja muuta. 

Mies sanoi maanantaina, että on minusta huolissaan, kun kylkiluutkin näkyy. Käydään siis päivittäin yhdessä suihkussa, eli näkee kehoni päivittäin. Rakas mies. Hän on 21 vuoden jälkeenkin rakkaimpani. Ihana, rakas mies. Hän sanoi, että toivottavasti se sairaanhoitajalla käyminen auttaa minua. Sanoin, että kyllä varmasti. Jos ei nyt heti, niin kyllä se vielä. 

Oon yrittänyt miettiä, miksen voi nyt vaan luopua tästä laihuudentavoittelusta. Mitä sitten tapahtuu, kun painan sen maagisen 54,1kg tai 52,kg tai 49kg tai mikä ikinä se uusi tavoite aina on. Mitä sitten saan? Mikä se on se palkinto siellä, jota tavoittelen? Jotainhan kuvittelen sen olevan, kun mulla ei tosiasiasss ole tällä hetkellä aikomustakaan luopua tästä. 

Mitä tästä kuvittelen saavani:

- hallinnantunnetta 

- onnistumisen tunnetta 

- luvan olla heikko 

Jotain sellaista.

Taas kipeänä

Oon taas kipeä. Tai ennen korona-aikaa, olisin kyllä mennyt töihin. En olisi ikinä aiemmin kehdannut jäädä tällaisessa "pikkuflunssassa" kotiin. Nytpä jäin. Vastustuskykyni on ollut ihan olematon koko syksyn. Ahdistaa, että pitää kohta soittaa töihin, etten tule. Apulaisjohtaja, jolle aina pitää näissä asioissa soittaa, kommentoi jo viimeksi, että "onpa sun lapset ollut paljon nyt kipeänä". Ahdistaa. Mutta en ole työkuntoinen. Enkä kehtaisi mennä näin räkäisenä töihin. Pitää varmaan varata koronatestiin aika, vaikka onkin rokotukset. Ainakin osa työkavereista on päässyt testiin rokotuksista huolimatta.

Nää päivät kotona on hankalia. En tiedä, miten päin olisin. 

Eilen oli työpaikan työhyvinvointi-ilta, eli käytiin laavulla paistamassa makkaraa. Päivällä ehdin käydä kotona pari tuntia ennen kuin palasin taas töihin. Ehdin kotona oksentaa taas kunnolla syödyn välipalan... siellä laavulla söin sämpylän ja makkaran ja vielä kotona illalla jostain päähänpistosta söin perheeltä jääneitä kylmiä ranskalaisia ja nakkeja suoraan pelliltä. Ajattelin, etten käy tänä aamuna vaa'alla sen takia, mutta kävin kuitenkin. 

Painoin 55,7kg. Siis yhä. Eli vain 200g enemmän kuin toissapäivänä. Häh. Ajattelin, että painaisin ainakin kilon enemmän. Mutta paino olikin lähes sama. On keho kyllä kummallinen. 

Tissit on pienentyneet kauheasti parissa kuukaudessa. Muutenkin kaikki rasva lähtee aina ensin yläkropasta, käsivarsista, rintakehästä ja kasvoista. Ihan viimeisenä alakropasta. Tosin on jalatkin kaventuneet ja vyötärö. En näytä mitenkään erityisen nätiltä. 

Tässä on joku outo ristiriita. Tavallaan ajattelen, että olin paljon kauniimpi 3-4kg sitten. Vaikka se on vain 3-4kg, niin mun yläkropassa se on paljon. Olin paljon nätimpi ennen. Silti silloin tuntui lihavalta. Ja silti en pysty lopettaa laihduttamista. Tiedän, etten ole erityisen kaunis laihana, enkä varsinkaan silloin, kun painaisin sen verran, mitä haluaisin painaa. Kai haaveilen jostain 50kg painosta. Mulla on erityinen päähänpinttymä 52 kilosta, koska olen painanut sen verran kolme vuotta sitten kesällä. Näen, että olen laihtunut, mutta se ei riitä. Tiedän kyllä, että syömishäiriölle mikään ei riitä. Aina on jossain jotain, josta nipistää pois vähän. Vähän vielä laihtua. Ikinä ei ole tarpeeksi. Ja vielä ei ole lähellekään tarpeeksi. 

(Kuva: weheartit)

Avun hakeminen

Aamupaino oli tänään 55,5kg! Oksensin eilen iltaruokaa. Onnistuin oksentamaan ihan hiljaa, pelkästään vaan kumartumalla, eikä tapahtumasta päässyt mitään ääntä. Refluksi tekee sitä, että voi vaan kumartua, ja ruoka tulee itsestään ulos.

On tuntunut tosi raskaalta kävellä töihin ja kotiin. Se on vain 30min suuntaansa, mutta talvikengillä harppominen huonolla energialla...se väsyttää. 

Huomenna en halua käydä vaa'alla. Haluan nauttia mielessäni tuosta tämänaamuisesta luvusta.

Sairaanhoitaja soitti tänään, sieltä "oikeasta tiimistä". Menen hänen luonaan käymään 13.12 ja lääkärille 22.12. Ihan kohta siis. Apua on varmaan ihan hyvä hakea, mutta samalla se on tosi iso trigger. Että on oltava sairaampi, laihempi, syömishäiriöisempi, että voi vastaanottaa apua. Toisaalta on tunne, että ei apua ihan vielä. Haluan ensin laihtua ja onnistua siinä. En halua luovuttaa. 

Tiistai-aamun nopeat

En ehdi nyt kirjoittaa pitkästi, joten laitan tähän vain muistiin asiat:

- Kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Minut oli ohjattu väärään tiimiin, mutta tuo hoitaja oli silti tosi ihana ja kuunteli minua hyvin ja kyseli kaikki asiat. Hän ehdotti, että minun kannattaisi hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa. Hmm... Huomenna keskiviikkona soittaa sitten oikeasta (syömishäiriö-)tiimistä minulle sairaanhoitaja ja katsotaan asioita varmaan eteenpäin. Kirjoitan tästä tarkemmin, kun on aikaa enemmän.

- Ystävä kävi miehensä ja lapsiensa kanssa meillä lauantaina. Tää ystävä on tosi timmissä kunnossa, hän on urheilija ja voittanut nttkin syksyllä monet sm-kisat omassa lajissaan. Hän on jostain syystä aina voimakas trigger minulle. Hänen seurassaan tunnen itseni suureksi. Ja hävetti ruoka, jota valmistin. Ja aloin taas ajatella, että minunkin pitää ryhtyä taas kokonaan kasvissyöjäksi (olin pari vuotta, nyt taas enemmän sekaruokavalio). 

- Söin lauantaina aika vapaasti ystävien seurassa ja tuntui normaalilta. En uskaltanut sunnuntaina käydä sen takia vaa'alla. Sunnuntaina söinkin vain aamupalan ja yhden lämpimän ruoan. Maanantai-aamuna painoin taas 55,9kg. 

Kotipäivä

Lapseni on taas kipeä, joten jäin hoitamaan kotiin. Huomenna on miehen vuoro. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä selvitä tästä päivästä niin, että siitä jäisi onnistunut tai hyvä mieli. Niin kauan kuin ei syö, ei tarvitse oksentaa. Ja toisaalta, mitä enemmän itseltään kieltää syömistä tai tekee siitä näin ison numeron, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Ja herkästi tulkitsen sitten kaiken syömisen epäonnistumiseksi, josta seuraa oksentamisen tarve. 

(Kuva: pinterest)

Raskasta. 

Tänään aamupaino 56,3kg = bmi 19,3. 

Viikko sitten puhjennut korvatulehdus ei ole parantunut. Korvan taakse ilmestyi eilen pieni patti, eli imusolmuke varmaan. Luulen, että se nousi sinne eilisen oksentelun jälkeen. Tänään on jomotellut korvaakin enemmän, tai sitten se on se imusolmuke. Nyt sitä jäytää koko ajan. 

Hävettää olla koko ajan pois töistä, mutta yritän ajatella järjellä, ettei tämä ole minun syytä. En voi laittaa lapsia kipeänä päiväkotiin tai kipeänä kouluun. 

Syyllisyydentunne on mulla kaikkein pahin trigger syömishäiriöoireilulle. Syyllisyys, häpeä ja epäonnistuminen sekä pettymyksen tuottaminen. 

Vauhti

 Aamupaino 55,9kg ! 

Laskussa

Paino jatkaa laskuaan. Tänään kävin illalla vaa'alla iltaruoan jälkeen, matkalla suihkuun. Painoin 56,9kg! Siis juuri syötyäni, illalla. 

En päässyt aamulla vaa'alle, kun en halua miehen nähden käydä ja vaaka sattuu asumaan meidän sängyn alla. Arkena mies lähtee töihin jo vähän viiden jälkeen aamulla, joten voin aamuisin käydä vaa'alla. Nyt häiritsi, kun en aamulla päässyt, niin piti joku väli löytää. 56 alkava numero! 

Kilot, kalorit, kilometrit, tunnit, sentit, desilitrat... koukuttavat numerot. Oon pikkuhiljaa alkanut taas laskea kaloreita. Vaikkei pitänyt lähteä siihen. Mutta on ollut ihan pakottava tarve saada tietää. Paljonko yksi kalapuikko. Paljonko desi makaronia, paljonko levite. 

Ostin Italian yrtit tuorejuustoa, jota laitan leivän päälle. Siinä on lähes kuusi kertaa vähemmän kaloreita kuin Oivariinissa.

Aamupainoja

 Nää on vähän tällaisia pikapostauksia nyt, itselle muistiin. Eilen pääsin jo klo 12 töistä ja oli tosi hankala olla kotona. Teki vaan mieli syödä, mutta keitin vain kupin kahvia. Selvisin. Illalla puoli kuuden aikaan söin ruokaa ja ahdisti ettei sitä voinut oksentaa. Ei nyt, kun mies taas on valppaana. Ahdistavaa, mutta oikein, hyvin ja oikein minulle. 

Eli söin kotona aamupalaleivät, töissä kasvisruokalounaan, kotona kahvimukillisen ja iltaruoan. 

Tänään aamupaino 57,2kg ! Hurraa. Alaspäin mennään. 

Tiedostan, että olen jossain kuherruskarusellissa tän jutun kanssa, eikä tee mieli lopettaa, kun on niin ihanaa, vaikka vähän huono olo tuleekin. 

Aamupaino

Tänä aamuna vaaka näytti 57,7kg. Pitkästä aikaa paino liikahtaa alaspäin. Bmi 19,7.