Uusia käänteitä

 Olisi paljon asiaa, kun vaan jaksaisi kirjoittaa. 

Psykiatrinen sairaanhoitaja ehdotti viime viikolla, että aloittaisin lyhytterapian helmikuussa. Että hänen tiimistään psykologi alkaa pitää sellaisia lyhytterapiajaksoja, 10-15 kertaa, kerran viikossa. Sanoin, että joo. Eihän tuollaisesta mahdollisuudesta voi kieltäytyä, kun se ei maksakaan mitään. Eilen sairaanhoitaja soitti ja sanoi, että oli keskustellut mun asioista sen psykologin kanssa ja tämä oli luvannut ottaa minut sinne terapiaan. 

Sitten tuli MUTTA. He ovat kuulemma huolissaan minun painosta ja sitä pitäisi nyt seurata omalla terveysasemalla, eli käydä oman terkkarin sairaanhoitajalla (ei psyk.hoitajalla) ottamassa paino ja verenpaine, aina tietyin väliajoin. En tiedä kuinka usein. Parahdin ensin vähän puhelimessa, että siis MIKSI? Miksi mun pitää mennä toiselle puolelle kaupunkia, usein kesken työpäivän, taksilla tai bussilla, näyttämään mun paino jollekin, kun mä hyvin voisin vaan sanoa sen vaikka sille psykologille. Tai siis, että miksi, kun oon nytkin ollut koko ajan rehellinen mun painosta. 

Sitten rauhoituin. 

Sairaanhoitaja selitti, että on heidän vastuullaan kuitenkin seurata myös somaattista puolta. Ja kun paino on nyt siinä just alipainon kohdalla suurinpiirtein, niin se ei oo hyvä merkki. Että jos paino tästä lähteekin laskuun, niin jos kukaan ei seuraa tilannetta, niin se voi olla vaarallista. Leposyke laskee, sydämen toiminta hidastuu, verenpaineet laskee jne. Hän rauhallisesti selitti, että syömishäiriön hoitoon kuuluu psyykkinen ja fyysinen puoli. 

Niin, onhan se niinkin. Hyvä on. Myönnyin. Ja ymmärsin minä sitten. Onhan se varmasti hyvä. Nyt mun pitää itse soittaa sitä aikaa sinne sairaanhoitajalle. 

Tiedän vaan, että mitä enemmän sen painon ympärillä häärätään, sitä vaikeampi on luopua siihen liittyvistä päähänpinttymistä ja pakkoajatuksista. Tulee sellainen tyhmä ajatus, että pitäisi sitten painaa jotenkin tosi vähän, kun sen näyttää jollekin toiselle. Että ikään kuin hävettää, jos se paino onkin enemmän. 

Nyt en oo käynyt vaa'alla muutamaan päivään. Paino oli viimeksi katsoessa 54,5kg. Siinä se on keikkunut. 

Mutta oon tosi kiitollinen kaikesta avusta, mitä oon tähän mennessä saanut ja mitä mulle tarjotaan. Kunpa osaisin ottaa sen vastaan ja kunpa osaisin haluta parantumista enemmän ja en heittäisi hukkaan näitä mahdollisuuksia. Uskon, että siitä terapiasta on hyötyä.