Kävin viime viikolla ekaa kertaa sen psykologin luona. Sen, jonka kanssa aloitan nyt lyhytterapian. Kirjoitan siitä vielä erikseen. Oli tosi ihana tutustumiskäynti hänen luonaan js tuli aidosti olo, että tästä on mulle varmaan hyötyä. Hän näki minut niin oikein. Ja mua itketti. Kenenkään muun vastaanotolla ei oo itkettänyt. Mentiin suoraan syvään päätyyn. Kirjoitan siitä myöhemmin. Nyt vaan muistiin tähän asioita tältä viikolta:
Istun just bussissa matkalla kotiin. Kävin punnituksessa terkkarissa. Olin syönyt koko viikonlopun, erityisesti sunnuntain toooosi paljon, ihan vaan että painaisin paljon tänään punnituksessa. Niin lapsellista ja tyhmää. Mutta halusin vakuuttaa, että voin jatkossa saada puhelinajan, ottaa ite painon ja verenpaineen kotona. Ja sainkin tähän luvan. Painoin vaatteet päällä 56,1kg. Perjantaina olin painanut kotona 54,5kg. Vielä pitää keksiä, mistä saan verenpainemittarin lainaan.
Huomenna menen tutustumaan syömishäiriöihin erikoistuneeseen psykoterapeuttiin. Saatan jäädä hänelle jonoon. Katsotaan.
Torstaina menen ekaa kertaa ravitsemusterapeutin vastaanotolle.
Puuh.
Joka keskiviikko käyn siellä lyhytterapiassa. Sain sieltä viimeksi läksyksi miettiä, mitkä on mun unelmia. Millaista mun elämä olisi sellaisena kuin oikeasti toivoisin, ilman syömishäiriösääntöjä ja päähänpinttymiä. Aion tästäkin kirjoittaa blogiin, jotta saan ajatukset kasaan.
Tervetuloa uudet lukijat. Olisi tosi sydäntä lämmittävää, jos moikkaisitte kommenttikentässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti