Tässä parhaillani oon chat-yhteydellä työterveyteen. Siellä hoitaja ihmettelee, että THL ohjeen mukaanhan lieväoireisena voi palata töihin. Huoh. Tosi raskasta joutua selittelemään omaa poissaoloaan työstä. Varsinkin, kun kaupungin ohje on, että kahden oireettoman/lieväoireisen päivän jälkeen voi palata töihin. Mulla on ollut vielä keskiviikkona aika voimakas hengenahdistus ja yskä, joten lasken nämä torstain ja perjantain oireettomaksi päiväksi. En todellakaan olisi vielä tänään työkuntoinen. Minulla ei ole siisti istumasisätyö, vaan työ, jossa olen aika paljon liikkeessä koko ajan ja työ on myös fyysistä.
Tänään joka tapauksessa jo selvästi parempi olo. Uskon, että maanantaina jo jaksan olla töissä. Täytyy viikonloppuna käydä lyhyellä rauhallisella kävelyllä vähän palauttelemassa kuntoa. Olo tuntuu tosi väsähtäneeltä koko kropassa jo senkin takia, ettei ole liikkunut omaa pihaa kauemmas puoleentoista viikkoon.
Maanantaina minulla on soittoaika terveysaseman sairaanhoitajalle siitä painosta ja verenpaineesta. Miten ahdistavaa... Ostin käytettynä uudehkon verenpainemittarin kotiin. Minkäänlaisten numeroiden tuijottaminen ei tee minulle hyvää. Saan niin helposti päähänpinttymiä numeroista. Jostain syystä esim. älykellon minimisyke yöltä on oltava alle 50 tai ahdistaa, jos ei ole. Tää on joku ihan käsittämätön ajatuskuvio ja pakkomielle. Esim. viime yötä se on 51 ja sekös ahdistaa. Yleensä siihen päivän mittaan päivittyy alimmaksi sykkeeksi 47-49, kun jossain vaiheessa syke laskee alemmas. Kai kuvittelen sen korreloivan jotenkin laihuuden vs lihavuuden kanssa, hohhoijaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti