Oon ollut vähän toipilas ja kävelyn sijaan oon kulkenut autolla töistä kotiin päin. Sen seurauksena, uskoisin, työasiat on pyörineet liikaa mielessä kotona ja oon ollut jotenkin alavireisempi ja nukkunut huonommin. Nukun useimmiten tosi hyvin ja nukahdan yöllä helposti uudelleen. Huomenna kyllä kävelen. Tarvitsen sen 30min kävelyn töistä irrottautumiseen.
Tänään en käynyt vaa'alla. En oo oikein keksinyt, missä huoneessa vaakaa pitäisin, joten se seilaa siellä täällä. Haluaisin aina käydä vaa'alla salaa. Tänään vaaka oli aamulla väärässä paikassa ja oli kiire. Ärsyttää vähän myös junnaava paino.
Minulla on aviomies, tyyppi, jonka kanssa asun. Hän ei käynyt vaa'alla vuosiin, mutta nyt on uskaltautunut taas käymään ja hän on ollut niin ylpeä nyt itsestään ja minä hänestä. Hän on saanut NOSTETTUA painoa ensimmäistä kertaa sitten teinivuosien ja se on ollut tosi hieno juttu. Nuorempana koin tosi vahvana triggerinä miehen laihuuden ja vähäsyömisen ja vertailin ja ahdistuilin. Hän on aina halunnut painaa enemmän, mutta vasta nyt aikuisena on onnistunut kasvattamaan ruokamääriään ja saanut painoa lisää. Treenataan myös välillä yhdessä.
Toivottavast paranet pian kunnolla! Liikunta on kyl tosi tärkeetä mielenterveydel ja itelle tulee aina iha kunno masennusoireit jos en liiku säännöllisesti vaik mul ei oiskaan ns. oikeest mitään hätää eikä ois mitenkää stressaava vaihe menos elämäs. Hyvä et sun mies on saanu nostettuu painoo! =)
VastaaPoistaNo sama, oikein ihmettelin, että miten oon niin alavireinen, vaikkei pitäis olla mitään hätää. Ja just ihan masentuneelta tuntui. Heti helpotti, kun oon kävellyt nyt. :) tosin migreeni taas vaivaa, siitå kun vielä pääsisi...
Poista