On ollut hankalia päiviä. Aiemmin söin kolme ateriaa: aamupalan, lounaan töissä ja päivällisen kotona. Nyt illalla on kauhea nälkä ja syöminen meinaa lähteä käsistä. Oon myös ajautunut oksentamaan myös töissä, vaikka ajattelin, että niin ei nyt ainakaan käy. Pelkään suunnan kääntyvän bulimian puolelle. Kaikki merkit on jo ilmassa. En ala ahmia, ennnnnn.
Keskiviikko-aamuna kävin vaa'alla. Painoin 55,1kg. Mikä pettymys. Olisin niin halunnut painaa 54jotain kiloa.
Keskiviikkona oli se lääkärikäynti. Hän oli tosi mukava. Nuorempi kuin minä. Jutteli kivasti ja kysyi ja kerroin. Ja paineli mun kaulan ja soliskuopat ja vatsan kasvainten varalta ilmeisesti ja kuunteli keuhkot ja sydämen. Verkokeet oli ok, ferritinikin oli 83! Siitä olin tosi iloinen, sillä lähtötilanne oli 1,5 vuotta sitten 11. Oon yrittänyt jaksaa syödä rautaa.
Puhuttiin Kelan psykoterapiasta. Hän kirjoitti nyt kuulemma diagnoosin syömishäiriöstä ja ahdistuneisuushäiriöstä. Tästä alkaa kolmen kuukauden seurantajakso (sen psyk.sh luona) ja sitten 3kk päästä hän voi kirjoittaa b-lausunnon, jolla Kelasta haetaan terapialle päätöstä. Tammikuussa menen jo tutustumaan yhden terapeutin luokse. Hän on erikoistunut syömishäiriöiden hoitoon.
Joulu tulee. Oon syönyt vähän vapaammin, oksennellut myös, yrittänyt rentoutua ja toisaalta ollut kireä kuin viulunkieli.
Mutta huomisen yritän ottaa rennosti, yritän kestää oloni. Lapsille joulu on tärkeää. Haluan tarjota mahdollisimman hyvän ilmapiirin, toisenlaisen päivän kuin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti