Ahdistaa

 Mitenhän saisin tän nyt katkaistua.

Oon töissä tauolla. 

Alan jo aamulla ahdistumaan siitä lounaan syömisestä etukäteen ja siitä typerästä leivästä. Selvästi bulimia kolkuttaa nyt ovella, vaikken haluaisi sitä myöntää. Jostain syystä koen sen kauheana epäonnistumisena, bulimian. En halua sinne. Vihaan ja inhoan sitä syvästi. En suostu, että se sana liittyy minuun. Mutta kyllä se on lähellä. Syöminen lähtee käsistä ja syön sitä ja tätä ja tuota, kun tiedän meneväni oksentamaan. 

Ahdistaa, että painoin aamulla 54,2kg. Missä mun 52 alkuinen numero??? 

Ahdistaa. 

Ehkä mun vaan pitää yrittää lopettaa se koko leivän syönti. Että saan katkaistua kierteen. Tekisi mieli lopettaa koko lounaan syöminen töissä. Meillä on siis mahdollista ostaa lounasruoka, joka menee säännöllisesti palkasta, tai sitten syödä eväitä. Mutta se eväiden kanssa säätäminen on niin rasittavaa. Mutta oon alkanut miettiä silti, auttaisiko se. Eihän se kyllä veisi mua yhtään paranemista kohti. Oon neuvoton. 

Tätä kokonaisuutta on vaikea selittää, kun en halua paljastaa, missä olen töissä. 

Nyt vaan tekisi mieli olla syömättä loppupäivän, muttei sekään ole mahdollista, kun on oltava esimerkkinä lapsille kotona. Puuh...