Terapiajuttuja

Olin terapiassa taas eilen. Jo sen käynnin aikana mulla alkaa aina ikään kuin silmät painua kiinni ja sen terapian jälkeen oon aina ihan valtavan uupunut. Miten se ottaakin niin voimille. 

Terapeutti on niin paras. Tykkään hänestä tosi paljon. Tehtiin ihan aluksi sellainen kehomeditaatioharjoitus, jossa keskityttiin tuntemaan/asettamaan tietoisuus aina johonkin kehonosaan ja siitä eteenpäin seuraavaan ja mitä tuntemuksia kehossa tuntuu jne. Tää oli niin rentouttavaa, että olisin voinut nukahtaa siihen paikkaan. 

Juteltiin terapiassa mun miehen masennuksesta ja siitä, miten olin onnellinen mielestäni viime kesänä ja silloin mulla oli kivampi vartalo. Että mulla on ikävä tavallaan sitä tervettä kehoa, joka mulla oli. Ja terapeutti kuunteli ja sitten selitti aika pitkästi siitä, että olisko ehkä mahdollista, että se, että olin onnellisempi silloin verrattuna nykytilanteeseen, ei niinkään liity mun ulkonäköön, vaan mun tunteisiin. Ja muutenkin puhuttiin siitä, että mitä se terveempi keho siis on. Tääkin oli herättelevä kysymys. Että se terveempi keho on muutakin kuin kauniimpi keho (isommat rinnat, terveemmän näköinen keho). Että se on terveempi keho on myös jaksavampi, voimakas ja toimiva keho. 

Terapeutti sanoi, että oon aika vahvasti ehdollistunut siihen, että se, miltä mun keho näyttää, niin tarkoittaa jotain. Tai siis, että jos mulla on huono olla, niin käännyn katsomaan mun kehoa arvostelevasti. Että vaikeat tunteet kääntyy siihen, miten näen kehoni. 

Nyt harjoitellaan kehomeditaatioharjoitusten avulla terapiassa tunnistamaan tunteita ja toisaalta viemään huomio kehossa ulkonäön sijaan kehon tuntemuksiin. Niinku, että kun tulee voimakas vaikea tunne, niin keskittyisin havainnoimaan, millaisen kehollisen reaktion se minussa aiheuttaa: hengitys pinnallistui, varpaat kipristyy, puren hampaita yhteen yms. 

Sain läksyksi tunnepäiväkirjan. Mun pitää siihen kirjata kokemuksia niistä vaikeista tunteista. Siinä on sellainen taulukko, jossa on kohdat "mikä tilanne/mitä tapahtui", "tulkinta/ajatukset tilanteesta", "mikä tunne heräsi", "mitä kehossa tapahtuu", "mikä impulssi/yllyke seuraa". Niihin ei joka kohtaan tarvitse osata kirjoittaa aina kaikkia. Sitä vasta harjoitellaan tunnistamaan koko juttuja. 

Esim tilanne voisi olla vaikka, että töissä työkaveri huomauttaa jostain toiminnasta. Ajatukset/tulkinta siitä on vaikka, että "oisinpa tajunnut tuon ite". Ja tunne, joka heräsi, on "ahdistus, syyllisyys, häpeä". Kehossa tapahtuu hampaiden yhteen puremista, pinnallista hengitystä. Impulssi on, että en syö loppupäivänä/haluan oksentaa/haluan satuttaa itseä. 

Tänään oli tällainen:

Tilanne: lähestyin kotiovea, olin tulossa töistä 

Ajatukset: Millähän tuulella mies on vastassa. En haluaisikaan mennä kotiin. En jaksa olla vahva.

Tunne: Ahdistus, pelko, väsymys 

Mitä kehossa: hampaiden yhteen puremista, vatsan jännittyminen 

Impulssi/yllyke: En syö iltaruokaa 

Ja toinen:

Tilanne: Oltiin suihkussa miehen kanssa ia mies lähti edeltä pois, koska lapset kiukkuili 

Ajatukset: Se ei halunnut olla mun kanssa siinä. Onhan ne ennenkin huutaneet.  

Tunne: suru, pettymys,

Mitä kehossa tapahtuu: pinnallinen hengitys, väsymyksentunne 

Impulssi/yllyke: en osaa sanoa 

Ja vielä 

Tilanne: Olin töissä, kävelin pukuhuoneeseen

Ajatukset: En osaa sanoa 

Tunne: ahdistunut 

Mitä kehossa tapahtuu: lihakset jännittyy 

Impulssi/yllyke: viiltäminen 

Tätä oon nyt huomannut. Että välillä tulee impulssi viiltää (en tee sitä), mutta aika välittömästi unohdan sen, että mikä sen impulssin laukaisi. Se on varmaan niin vaikea tunne, etten saa siitä kiinni. Terapeutti sanoikin, että mitä vaikeampi tunne mulle, niin sitä vaikeampi voi olla tunnistaa siihen liittyviä noita yllä olevia prosesseja.