Paino seilaa 55,4-55,7kg välillä. Viikonloput on aina vaikeita, kun ei oo samanlaista rytmiä. On leipomista ja muuta.
Mies sanoi maanantaina, että on minusta huolissaan, kun kylkiluutkin näkyy. Käydään siis päivittäin yhdessä suihkussa, eli näkee kehoni päivittäin. Rakas mies. Hän on 21 vuoden jälkeenkin rakkaimpani. Ihana, rakas mies. Hän sanoi, että toivottavasti se sairaanhoitajalla käyminen auttaa minua. Sanoin, että kyllä varmasti. Jos ei nyt heti, niin kyllä se vielä.
Oon yrittänyt miettiä, miksen voi nyt vaan luopua tästä laihuudentavoittelusta. Mitä sitten tapahtuu, kun painan sen maagisen 54,1kg tai 52,kg tai 49kg tai mikä ikinä se uusi tavoite aina on. Mitä sitten saan? Mikä se on se palkinto siellä, jota tavoittelen? Jotainhan kuvittelen sen olevan, kun mulla ei tosiasiasss ole tällä hetkellä aikomustakaan luopua tästä.
Mitä tästä kuvittelen saavani:
- hallinnantunnetta
- onnistumisen tunnetta
- luvan olla heikko
Jotain sellaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti