Paino laskee

Meillä oli kotona eilen pikkujoulut ystävän kanssa. Hänen lapsensa tuli leikkimään minun lasteni kanssa. Ajattelin, että voisin syödä vaikka yhden asian kahvin kanssa pöydästä. Mutta eihän se mennyt niin. Napsin sitä ja tätä ja tuota ja ärsyttävää, ettei sitä pysty lopettaa, vaikka se hävettää syödä toisten silmien alla. 

Tänä aamuna ajattelin, etten käy vaa'alla, koska ahdisti se illan syöminen. En kuitenkaan pystynyt olla käymättä. Ja mitä ihmettä... 

Painoin 55,1kg! Siis paino oli vain laskenut! Mitä ihmettä? En ymmärrä, miten keho toimii tällä hetkellä, kuten toimii. Vai enkö oikeasti syö niin paljon kuin luulen syöväni? 

Bmi 18,8.

Kotipäivä

Lapseni on taas kipeä, joten jäin hoitamaan kotiin. Huomenna on miehen vuoro. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä selvitä tästä päivästä niin, että siitä jäisi onnistunut tai hyvä mieli. Niin kauan kuin ei syö, ei tarvitse oksentaa. Ja toisaalta, mitä enemmän itseltään kieltää syömistä tai tekee siitä näin ison numeron, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Ja herkästi tulkitsen sitten kaiken syömisen epäonnistumiseksi, josta seuraa oksentamisen tarve. 

(Kuva: pinterest)

Raskasta. 

Tänään aamupaino 56,3kg = bmi 19,3. 

Viikko sitten puhjennut korvatulehdus ei ole parantunut. Korvan taakse ilmestyi eilen pieni patti, eli imusolmuke varmaan. Luulen, että se nousi sinne eilisen oksentelun jälkeen. Tänään on jomotellut korvaakin enemmän, tai sitten se on se imusolmuke. Nyt sitä jäytää koko ajan. 

Hävettää olla koko ajan pois töistä, mutta yritän ajatella järjellä, ettei tämä ole minun syytä. En voi laittaa lapsia kipeänä päiväkotiin tai kipeänä kouluun. 

Syyllisyydentunne on mulla kaikkein pahin trigger syömishäiriöoireilulle. Syyllisyys, häpeä ja epäonnistuminen sekä pettymyksen tuottaminen. 

Aamupaino

Tänä aamuna vaaka näytti 57,7kg. Pitkästä aikaa paino liikahtaa alaspäin. Bmi 19,7.