Paino laskee

Meillä oli kotona eilen pikkujoulut ystävän kanssa. Hänen lapsensa tuli leikkimään minun lasteni kanssa. Ajattelin, että voisin syödä vaikka yhden asian kahvin kanssa pöydästä. Mutta eihän se mennyt niin. Napsin sitä ja tätä ja tuota ja ärsyttävää, ettei sitä pysty lopettaa, vaikka se hävettää syödä toisten silmien alla. 

Tänä aamuna ajattelin, etten käy vaa'alla, koska ahdisti se illan syöminen. En kuitenkaan pystynyt olla käymättä. Ja mitä ihmettä... 

Painoin 55,1kg! Siis paino oli vain laskenut! Mitä ihmettä? En ymmärrä, miten keho toimii tällä hetkellä, kuten toimii. Vai enkö oikeasti syö niin paljon kuin luulen syöväni? 

Bmi 18,8.

Kotipäivä

Lapseni on taas kipeä, joten jäin hoitamaan kotiin. Huomenna on miehen vuoro. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä selvitä tästä päivästä niin, että siitä jäisi onnistunut tai hyvä mieli. Niin kauan kuin ei syö, ei tarvitse oksentaa. Ja toisaalta, mitä enemmän itseltään kieltää syömistä tai tekee siitä näin ison numeron, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Ja herkästi tulkitsen sitten kaiken syömisen epäonnistumiseksi, josta seuraa oksentamisen tarve. 

(Kuva: pinterest)

Raskasta. 

Tänään aamupaino 56,3kg = bmi 19,3. 

Viikko sitten puhjennut korvatulehdus ei ole parantunut. Korvan taakse ilmestyi eilen pieni patti, eli imusolmuke varmaan. Luulen, että se nousi sinne eilisen oksentelun jälkeen. Tänään on jomotellut korvaakin enemmän, tai sitten se on se imusolmuke. Nyt sitä jäytää koko ajan. 

Hävettää olla koko ajan pois töistä, mutta yritän ajatella järjellä, ettei tämä ole minun syytä. En voi laittaa lapsia kipeänä päiväkotiin tai kipeänä kouluun. 

Syyllisyydentunne on mulla kaikkein pahin trigger syömishäiriöoireilulle. Syyllisyys, häpeä ja epäonnistuminen sekä pettymyksen tuottaminen. 

Tiistai

 Jostain syystä blogger näyttää tuon aikaleiman väärin. Eilinen kirjoitus on maanantailta eikä sunnuntailta. Ja tänään on tiistai. 

Oon kotona hoitamassa omia kipeitä lapsia. Nää ei ikinä ole onnistuneita päiviä syömishäiriömielessä. Liikaa mahdollisuuksia ja liikaa aikaa. Lapset on niin pieniä vielä, etteivät he ymmärrä tai kuule tai näe mitä en halua heidän kuulevan tai näkevän. 

Illalla jo mietin, että on ihan mahdottomuus selvitä seuraavasta päivästä oksentamatta. Se tuntuu ihan turhalta ajatukselta edes ajatella sitä. Ei tunnu yhtään mahdolliselta, etten oksentaisi tänään. 

Useimmiten impulssi oksentamiseen tulee lounaan jälkeen. Aamu on vielä ok ja samoin, jos syön vaikka aamupäivällä vähän välipalaksi leipää vielä (jos olen syönyt aamupalan esim. kuudelta). Mutta lounas... tai iltapäivällä välipala. Syön lasten kanssa samassa 5 aterian rytmissä ja se on toki hyvä asia. Mutta jostain syystä nyt se lounastilanne on vaikea. On kyllä päivällinenkin, se herättää ihan samanlaisen ahdistuksen, mutta harvemmin on mahdollisuutta oksentaa sitä, kun mies on kotona. Tosin nyt oon käyttänyt kaikki pienetkin mahdollisuudet, jos mies käy viemässä roskat tai menee edeltä suihkuun ym 😔. Hävettää. 

Se ruoan syöminen herättää varmaan ahmimisimpulssin. Se ei ole vielä niin paha kuin se on joskus ollut nuorempana, kun sairastin bulimiaa. Nyt ei ole ollut sellaista yhtä voimakasta ahmimishalua. Mutta kaikki syöminen herättää syyllisyyden. Oikeastaan ihan kaikki muu syöminen, paitsi aamupala. Sen sallin itselleni. Nytkin kirjoitan tätä aamukahvin kanssa ja söin ruisleipää aamupalaksi. 

(Kuva: weheartit _Naina)

Otin aamulla kuvia itsestäni ja yritin katsoa miltä näytän. Useimmiten huomaan valokuvista, etten ole niin isokokoinen kuin peilistä näytän. Peilistä näytän aina niin suurelta. 

Tänä aamuna painoin 58,8kg. Oksentelu pilaa hyvän laihdutuksen. Oksentelu lisää bulimista käytöstä, syömistä siis. Näin se on minun kohdalla. Eilen jo ajattelin, että pakkasessa on jätskiä, ja sitä on helpompi oksentaa kuin karkkia. Että sellaisen virhearvion tein aiemmin. 

Typerä ajatus.

Ei pitäisi syödä koko jätskiä.  Pitäisi voida syödä se jätski ja nauttia siitä, eikä tarvitsisi oksentaa sitä. 

Jos luet blogiani, olisi tosi kiva, kun laittaisit kommentteihin ihan vaan "moi, kävin lukemassa" tai jotain. Ja jos sulla on oma blogi tai blogi, jota suosittelet, niin linkitä sekin 💗

Olen äiti

 

Mitä haluan?

- olla sopivan laiha, ehkä 52/171 

- olla kuitenkin voimakas ja saada näkyvät lihakset

- jaksaa juosta 10km 

- olla tosi hyvä mun työssä

- olla hyvä ystävä, puoliso ja äiti

- olla levännyt ja jaksava

- olla iloinen ja tyytyväinen ja tasainen

Tiedän, että tässä on vähän sellaisia toisensa poissulkevia asioita. Tiedostan, ettei tuo 52kg ole minulle luontainen paino, biologinen paino, johon keho hakeutuu normaalilla syömisellä. Ymmärrän kai myös, että painan nyt pari kiloa enemmän kuin vuosi sitten, koska olen vuoden treenannut enemmän lihaskuntoa. On kyllä tullut ihan rehellistä rasvaakin kroppaan ja sitä on vaikea kestää. Jostain syystä se 52kg kummittelee mielessä. 

Ja kun muutkin onnistuu, niin minäkin. 

Paljastin tässä postauksessa vähän enemmän itsestäni kuin alunperin ajattelin, mutta menköön. On helpompi kirjoittaa, kun voi kirjoittaa todellisesta arjesta. 

Olen äiti kahdelle ihanalle pienelle lapselle. 

Tämän kerron haparoivin kirjaimin, koska ajattelin aina nuorempana, että sitten en ole syömishäiriöinen äiti. Enkä olekaan, mutta ei tämä ihan terveintä ajatteluakaan ole. Ei myös ollut helppoa saada lapsia. Mutta voin kertoa siitä joskus toiste.