Lapseni on taas kipeä, joten jäin hoitamaan kotiin. Huomenna on miehen vuoro. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä selvitä tästä päivästä niin, että siitä jäisi onnistunut tai hyvä mieli. Niin kauan kuin ei syö, ei tarvitse oksentaa. Ja toisaalta, mitä enemmän itseltään kieltää syömistä tai tekee siitä näin ison numeron, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Ja herkästi tulkitsen sitten kaiken syömisen epäonnistumiseksi, josta seuraa oksentamisen tarve.
Raskasta.
Tänään aamupaino 56,3kg = bmi 19,3.
Viikko sitten puhjennut korvatulehdus ei ole parantunut. Korvan taakse ilmestyi eilen pieni patti, eli imusolmuke varmaan. Luulen, että se nousi sinne eilisen oksentelun jälkeen. Tänään on jomotellut korvaakin enemmän, tai sitten se on se imusolmuke. Nyt sitä jäytää koko ajan.
Hävettää olla koko ajan pois töistä, mutta yritän ajatella järjellä, ettei tämä ole minun syytä. En voi laittaa lapsia kipeänä päiväkotiin tai kipeänä kouluun.
Syyllisyydentunne on mulla kaikkein pahin trigger syömishäiriöoireilulle. Syyllisyys, häpeä ja epäonnistuminen sekä pettymyksen tuottaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti