Tiistai-aamun nopeat

En ehdi nyt kirjoittaa pitkästi, joten laitan tähän vain muistiin asiat:

- Kävin siellä psykiatrisella sairaanhoitajalla. Minut oli ohjattu väärään tiimiin, mutta tuo hoitaja oli silti tosi ihana ja kuunteli minua hyvin ja kyseli kaikki asiat. Hän ehdotti, että minun kannattaisi hakea Kelan tukemaa psykoterapiaa. Hmm... Huomenna keskiviikkona soittaa sitten oikeasta (syömishäiriö-)tiimistä minulle sairaanhoitaja ja katsotaan asioita varmaan eteenpäin. Kirjoitan tästä tarkemmin, kun on aikaa enemmän.

- Ystävä kävi miehensä ja lapsiensa kanssa meillä lauantaina. Tää ystävä on tosi timmissä kunnossa, hän on urheilija ja voittanut nttkin syksyllä monet sm-kisat omassa lajissaan. Hän on jostain syystä aina voimakas trigger minulle. Hänen seurassaan tunnen itseni suureksi. Ja hävetti ruoka, jota valmistin. Ja aloin taas ajatella, että minunkin pitää ryhtyä taas kokonaan kasvissyöjäksi (olin pari vuotta, nyt taas enemmän sekaruokavalio). 

- Söin lauantaina aika vapaasti ystävien seurassa ja tuntui normaalilta. En uskaltanut sunnuntaina käydä sen takia vaa'alla. Sunnuntaina söinkin vain aamupalan ja yhden lämpimän ruoan. Maanantai-aamuna painoin taas 55,9kg. 

Kotipäivä

Lapseni on taas kipeä, joten jäin hoitamaan kotiin. Huomenna on miehen vuoro. Tuntuu jokseenkin mahdottomalta tehtävältä selvitä tästä päivästä niin, että siitä jäisi onnistunut tai hyvä mieli. Niin kauan kuin ei syö, ei tarvitse oksentaa. Ja toisaalta, mitä enemmän itseltään kieltää syömistä tai tekee siitä näin ison numeron, niin sitä enemmän tekee mieli syödä. Ja herkästi tulkitsen sitten kaiken syömisen epäonnistumiseksi, josta seuraa oksentamisen tarve. 

(Kuva: pinterest)

Raskasta. 

Tänään aamupaino 56,3kg = bmi 19,3. 

Viikko sitten puhjennut korvatulehdus ei ole parantunut. Korvan taakse ilmestyi eilen pieni patti, eli imusolmuke varmaan. Luulen, että se nousi sinne eilisen oksentelun jälkeen. Tänään on jomotellut korvaakin enemmän, tai sitten se on se imusolmuke. Nyt sitä jäytää koko ajan. 

Hävettää olla koko ajan pois töistä, mutta yritän ajatella järjellä, ettei tämä ole minun syytä. En voi laittaa lapsia kipeänä päiväkotiin tai kipeänä kouluun. 

Syyllisyydentunne on mulla kaikkein pahin trigger syömishäiriöoireilulle. Syyllisyys, häpeä ja epäonnistuminen sekä pettymyksen tuottaminen. 

Jännittää

 Mies on ollut vapaapäivällä, enkä ole päässyt vaa'alle kolmeen aamuun. Ahdistavaa. 

Jännittää ensi torstai, jolloin menen tapaamaan psyk.sairaanhoitajaa. On sellainen tunne, että pitäisi olla mahdollisiman laiha silloin. Että en kehtaa mennä sinne näin suurena. Tiedän, että on hölmöä ajatella niin. 

Tänään oksensin työpaikalla, ekaa kertaa. Ja ylipäänsä taas reilun viikon tauon jälkeen. Olin yksin, yksin iltatöissä. Liian vaikea trigger, yksinolo. 

Huomenna pääsen vaa'alle. 

Vauhti

 Aamupaino 55,9kg ! 

Laskussa

Paino jatkaa laskuaan. Tänään kävin illalla vaa'alla iltaruoan jälkeen, matkalla suihkuun. Painoin 56,9kg! Siis juuri syötyäni, illalla. 

En päässyt aamulla vaa'alle, kun en halua miehen nähden käydä ja vaaka sattuu asumaan meidän sängyn alla. Arkena mies lähtee töihin jo vähän viiden jälkeen aamulla, joten voin aamuisin käydä vaa'alla. Nyt häiritsi, kun en aamulla päässyt, niin piti joku väli löytää. 56 alkava numero! 

Kilot, kalorit, kilometrit, tunnit, sentit, desilitrat... koukuttavat numerot. Oon pikkuhiljaa alkanut taas laskea kaloreita. Vaikkei pitänyt lähteä siihen. Mutta on ollut ihan pakottava tarve saada tietää. Paljonko yksi kalapuikko. Paljonko desi makaronia, paljonko levite. 

Ostin Italian yrtit tuorejuustoa, jota laitan leivän päälle. Siinä on lähes kuusi kertaa vähemmän kaloreita kuin Oivariinissa.

Aamupainoja

 Nää on vähän tällaisia pikapostauksia nyt, itselle muistiin. Eilen pääsin jo klo 12 töistä ja oli tosi hankala olla kotona. Teki vaan mieli syödä, mutta keitin vain kupin kahvia. Selvisin. Illalla puoli kuuden aikaan söin ruokaa ja ahdisti ettei sitä voinut oksentaa. Ei nyt, kun mies taas on valppaana. Ahdistavaa, mutta oikein, hyvin ja oikein minulle. 

Eli söin kotona aamupalaleivät, töissä kasvisruokalounaan, kotona kahvimukillisen ja iltaruoan. 

Tänään aamupaino 57,2kg ! Hurraa. Alaspäin mennään. 

Tiedostan, että olen jossain kuherruskarusellissa tän jutun kanssa, eikä tee mieli lopettaa, kun on niin ihanaa, vaikka vähän huono olo tuleekin. 

Kotona

 Eilen hetken mielijohteesta kerroin miehelle, että oon taas oksennellut. Tiedän, että se oli oikein tehty, mutta silti tänään ärsyttää, että menin sanomaan. 

Kävin tänään aamulla lääkärissä, mulla on korvatulehdus. Uskomatonta. Hain tyttären kotiin päiväkodista ja olin päivän tässä yksin. 

Hankala päivä. En oksentanut ja söin enemmän kuin piti.